Ei ole kahtakaan viikkoa kulunut miehen toimeenpanemasta parisuhdeväkivaltaan liityvästä joukkomurhasta kun Yle uutiset raportoi näyttävästi miehistä perheväkivallan uhreina. Turha sanoa, että miesuhrit eivät mediaa kiinnosta!
Valitettavasti juttu on Yle uutisille tyypilliseen tapaan pinnallinen, asenteellinen ja jopa virheellinen. Uutisessa kerrotaan, että tilastokeskuksen mukaan vuonna 2008 perheissä joutui (poliisin tietoon tulleet tapaukset) 116 miestä ja 111 naista "vakavan väkivallan" eli törkeän pahoinpitelyn tai henkirikoksen yrityksen uhriksi. Artikkelissa näitä lukuja käytetään todisteena naisten lisääntyvästä väkivallasta:
Nainen syyllistyy sen sijaan puolisonsa törkeään pahoinpitelyyn tai henkirikoksen yritykseen vähintään yhtä usein kuin mies. Tilastokeskuksen mukaan mies on uhrina jopa hieman useammin kuin nainen, vaikka luvut ovatkin lähellä toisiaan.
Jutussa on kuitenkin annettu luvut sukupuolen mukaan vain uhreista, ei tekijöistä. Perheväkivallalla tarkoitetaan tässä yhteydessä saman ruokakunnan jäsenten välistä väkivaltaa ja aikuisilla yli 15-vuotiaita. Täten sekä uhri- että tekijäkategoriaan miesten osalta kuuluvat naisen miespuolisen kumppanin lisäksi myös perheen yli 15-vuotiaat pojat, miesten miespuoliset parisuhdekumppanit sekä perheen isoisät näiden asuessa samassa ruokakunnassa. Täten luku voi hyvinkin sisältää myös miesten välistä väkivaltaa. Toisin sanoen, mainituista 116:sta miehestä eivät kaikki ole välttämättä joutuneet naispuolisen kumppanin pahoinpitelemäksi, eikä tämä luku siksi ole luotettava indikaattori naisten väkivaltaisuudesta.
Miten asia sitten oikeasti on? En löytänyt Tilastokeskuksen tai Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen sivuilta dokumenttia, josta nämä vuoden 2008 luvut on otettu, mutta vuosilta 2006 ja 2007 tietoa löytyy. Täältä (kuvio 9, sivu 9) näkyy, että vuonna 2007 on 64 miestä ja 103 naista joutunut törkeän pahoinpitelun/henkirikoksen yrityksen uhriksi puolison taholta, eivätkä nämä luvut ole "lähellä toisiaan" (miesten osuus 38%) kuten Ylen artikkelissa väitetään. Toimittajalla ovat selvästi menneet parisuhdeväkivalta (kuvio 8) ja perheväkivalta sekaisin. Täältä (taulukko 11, sivu 65) käy puolestaan ilmi, että vuosina 2006 ja 2007 naiset joutuivat puolisonsa taholta törkeän pahoinpitelyn tai henkirikoksen yrityksen kohteeksi noin kaksi kertaa useammin kuin miehet. Jos tilanne ei ole vuoden 2007 jälkeen hyvin ratkaisevasti muuttunut, on suhdeluku edelleen samaa luokkaa.
Ylen artikkeli kuvaa hyvin väkivaltakeskustelun tilaa Suomessa: naisten väkivaltaa kuvataan "vaietuksi asiaksi" jota ei "haluta uskoa," mutta kuitenkin mikä tahansa tieto naisten väkivaltaisuudesta otetaan niin kritiikittömästi vastaan, että sorrutaan jatkuviin väärintulkintoihin. Miesuhreista kannetaan huolta, mutta vain jos tekijäksi voidaan esittää, virheellisestikin, nainen. Miesten pahoinpitelemistä miehistä, joista suurin osa miesuhreista on, ei kukaan, edes miesasiamiehet, tunnu välittävän. Keskustelussa naisten väkivallasta ei olekaan kyse siitä että keskusteltaisiin naisten väkivallasta, vaan siitä, että ei keskustella miesten väkivallasta. Valitettavan todennäköisesti tämäkin 116/111-luku jää nyt elämään "virallisena totuutena."
"Jutussa on kuitenkin annettu
"Jutussa on kuitenkin annettu luvut sukupuolen mukaan vain uhreista, ei tekijöistä. Perheväkivallalla tarkoitetaan tässä yhteydessä saman ruokakunnan jäsenten välistä väkivaltaa ja aikuisilla yli 15-vuotiaita. Täten sekä uhri- että tekijäkategoriaan miesten osalta kuuluvat naisen miespuolisen kumppanin lisäksi myös perheen yli 15-vuotiaat pojat, miesten miespuoliset parisuhdekumppanit sekä perheen isoisät näiden asuessa samassa ruokakunnassa. Täten luku voi hyvinkin sisältää myös miesten välistä väkivaltaa. Toisin sanoen, mainituista 116:sta miehestä eivät kaikki ole välttämättä joutuneet naispuolisen kumppanin pahoinpitelemäksi, eikä tämä luku siksi ole luotettava indikaattori naisten väkivaltaisuudesta."
Onko tässä nyt tiedostettu, että tuo asetelma toimii myös toisinpäin? Siis se että sekä uhri- että tekijäkategoriaan naisten osalta kuuluvat miehen naispuolisen kumppanin lisäksi perheen yli 15-vuotiaat tytöt, naisten naispuoliset parisuhdekumppanit sekä perheen isoäidit asuessaan samassa ruokakunnassa. Täten luku voi hyvinkin sisältää myös naisten välistä väkivaltaa.
edelleen vakavasta väkivallasta
Mielenkiintoista luettavaa olisi tutkimus joka asettaa "vakava väkivalta" -tilanteet kontekstiin siinä suhteessa, mitkä tapahtumat ovat edeltäneet vakavaa pahoinpitelyä. Oma veikkaukseni on että valtaosassa historia menisi tähän tapaan: kun tekijänä on nainen, vakavaa pahoinpitelyä on edeltänyt miehen tekemä lievä tai vakava väkivalta, ja kun tekijänä on mies, vakavaa pahoinpitelyä on myös edeltänyt miehen tekemä lievä tai vakava väkivalta. Eli naisen tekemä vakava väkivalta olisi valtaosin reaktiivista, ja miehen tekemä ajan kuluessa eskaloitunutta. Tällä en tarkoita että naisten(kaan) tekemä vakava väkivalta olisi sen hyväksyttävämpää, mutta tämänkaltainen taustoitus auttaa suhteuttamaan kokonaisuutta.
Vakavan väkivallan määrittely on myös merkittävä seikka. Käsittääkseni tekotapa vaikuttaa siihen, syntyneiden vammojen lisäksi. Rohkenen jälleen veikata että keskimäärin mies saa pahempaa jälkeä aikaan paljain käsin. Jos nainen tarttuu (lakitekstin) "astaloon" eli kättä pidempään, "vakavan väkivallan" kriteerit täyttyvät saman tien lopputuloksesta riippumatta.