Timo kirjoitti:

"Vapaa kirjoittaja Erkki Lampén psykoanalysoi itseään ja omaa "feminististä yliminäänsä" eli "sisäistä nalkuttajaansa." Hänen vuodatuksensa heikosti naamioitu yritys esittää feminismi miesten psyykeä vahingoittavana äärioppina."

On täysin ymmärrettävää ja normaalia, että kun ihminen pitkin hampain tutustuu itselleen jo etukäteen vastenmieliseksi tietämäänsä kirjaan ja kokee velvollisuudekseen kirjoittaa siitä jollain tavoin kattava arvostelu, hän tulee ylimalkaisesti huitoneeksi sinne tänne.

On selvää, että maailmankuvamme poikkeavat toisistaan suuresti ja hedelmällisen vuoropuhelun mahdollisuudet ovat vähissä. Haluan kuitenkin kommentoida Timon väitettä "heikosti naamioidusta yrityksestä".

En ole millään tavoin pyrkinyt naamioimaan inhoani eräitä feminismin lajeja kohtaan, kuten esimerkiksi Ruotsin Feministipuolueen miesvihaa tihkuvia ylilyöntejä. Kirjoitukseni fokus, joka toisin kuin Timolle, on monille jo kertalukemalla selvinnyt, on siinä niin todellisista kuin kuvitelluista aineksista koostuvassa feministiseksi koetussa yliminässä, joka asustaa monen miehen päässä tehden elämästä ja mieheydestä epämiellyttävämpää kuin sen tarvitsisi olla.

Joidenkin miesten ratkaisu tähän ongelmaan on ryhtyä profeministimiehiksi, ja se on aivan legitiimi ja varmasti omalla tavallaan perusteltavissa oleva ratkaisu. Sellaisten silmälasien valitsemisessa on vain se varjopuoli, että kaikki muunlainen mieheys alkaa niiden läpi katseltuna näyttää väärältä ja epäilyttävältä, ja kirjaksi manifestoituneena suorastaan harhaoppiselta.

Timo kyyhöttää ideologiansa juoksuhaudassa ja ampuu niitä, joilla on vääränlainen kokardi. En tunne Timoa enkä tiedä kuka hän on, mutta hänen mielenlaatunsa tuo elävästi mieleen 1970-luvun taistolaiset. "Kenen joukoissa seisot? Jollet ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan!"