Itse en kyllä näe joustavuutta tuossa esittämässäsi 60% mallissa, mikäli sitä yritetään soveltaa alalle jossa sukupuolijakauma on 90-10. Tilanteeseen voisi toki ajatella vastaavasti 10% vähimmäiskiintiötä kummallekin sukupuolelle, mutta tällöin näkisin vaarana sen, että otoksen pienuudesta johtuen tämä ei takaa pätevyyden asettumista sukupuolen edelle, varsinkin pienimmissä yrityksissä. Voi olla, että pienen paikkakunnan konepajalle ei edes hae yksikään nainen, mistä se kiintiönainen silloin revitään? Onko yrityksen saatava rangaistus siitä, että kukaan alalle koulutettu nainen ei ole kiinnostunut siitä työpaikkana, vai onko tehtävään palkattava kouluttamaton?

Me sukupuolikiintiöiden vastustajat näemme kiintiöjärjestelmät jäykkinä, koska tähän mennessä ne ovat olleet sellaisia. Sitäpaitsi kiintiöllinen järjestelmä on aina rakenteeltaan kiintiötöntä jäykempi, yrittettiin siitä tehdä miten joustavaa tahansa. Ymmärrän kyllä että joissain tilanteissa sellainen on käytännön pakko esim. demokratian kannalta, mutta siinäpä onkin mitattavana useita jakaumia, toisin kuin sukupuolikiintiöissä. Lisäksi kiintiöjärjestelmä aiheuttaa usein tilanteen, jossa työryhmässä oleva vähemmistön edustaja katsotaan epäpäteväksi, koska on päässyt tehtävään kiintiön ansiosta.

Mitäpä jos ongelma mainitsemassani esimerkissä onkin toisessa päässä? Sukupuolikiintiöt tekniikan alalla ovat käytännön mahdottomuus jo siksi, että alalle ei hakeudu merkittävästi naisia. Entäpä jos hakeutuisi, ja alalta valmistuvien sukupuolijakauma menisi tasan? Jos joku vielä vain joskus viitsii lakipykälistä rukata vanhemmuuden kustannukset tasan, niin eikö tämä tilanne korjaisi sukupuolivääristymää johtopaikoissa automaattisesti kun argumentit naisten palkkaamista vähenisivät ratkaisevasti?

Luultavasti vastaat tähän viittamalla siihen, että tyttölapsille ostetaan barbeja ja poikalapsille legoja. Tälläinen kasvatusmalli suorastaaan kuvottaa kaltaistani teknokraattia, mutta minä en kelpuuta tätä sukupuolikiintiöitä puolustavaksi argumentiksi. Saamastaan kasvatuksesta huolimatta jokaisella ykilöllä on oikeus ja vastuu valita opiskelupaikkansa jo heti peruskoulun jälkeen, minkä vuoksi näen vastuun eri (tässä tapauksessa) teknillisten alojen opiskelupaikkojen jakaumassa olevan naisilla itsellään. Tämä on tahtokysymys, onhan tyttöjen opiskelumenestys lukiossa poikia parempi ja lisäksi joku on katsonut kikkelin puuttumisen muutaman hakupisteen arvoiseksi useimmissa pääsykokeissa.

Eikä tämä kaikki tarkoita sitä että millään tavalla hyväksyisin kenenkään hyötyvän sukupuolestaan missään tilanteessa. Kyse on siitä, etten hyväksy kumpaakaan sukupuolta syrjiviä pakkolakeja tai -käytäntöjä, vaan katson tasa-arvon saavuttamisen olevan molempien sukupuolten edustajien yhteinen tehtävä. Tässä mainitsemassani esimerkissä tämän voisi kuvata siten, että useammat naiset hakisivat (hyvin palkattuihin) teknillisiin tehtäviin ja että alalla enemmistönä olevat miehet kannustaisivat heitä siihen. Tämä on loppujen lopuksi koko alan etu, kun parhaimmisto karsitaan suuremmasta hakijaotoksesta. Asia lienee samanlainen myös miesten hakeutuessa enemmin naisvaltaisille aloille.

Ei, minä en vain pysty näkemään kiintiöitä ratkaisuna 2000-luvun teollisuusmaassa.