Mediassa on jo ehtinyt herättää huomiota Lastensuojelun keskusliiton Taloustutkimus oy:llä teettämä tutkimus, jonka mukaan naiset kohtelevat lapsia väkivaltaisesti miehiä useammin "ruumiillisen kurituksen" merkeissä. Toisin kuin useimmat muut tutkimuksesta kirjoittaneet, pyysin LSKL:ltä alkuperäisen tutkimusraportin luettavaksi voidakseni arvioida tuloksia paremmin.

Raportista käy ilmi, että väkivaltaista käyttäytymistä oli mitattu vain yhdellä kysymyksellä: "Oletko käyttänyt omien lastesi kasvatuksesssa tukistamista, läimäytystä, piiskaa, sormille näpäytystä tai nipistystä." Jokaiseen vaihtoehtoon sai vastata "ei, joskus, usein, en osaa sanoa." Tilastollisesti merkitseviä eroja miesten ja naisten välillä esiintyi vain tutkistamisen ja sormille näpäytyksen yhteydessä (tukistaminen naiset joskus 51%, miehet 44%, sormille näpäytys naiset joskus 30%, miehet 25%, ei eroja kohdassa usein).

Kysymys oli myöskin suunnattu vain lapsiperheille, eli etävanhempien käyttämästä väkivallasta se ei kerro mitään. Etävanhemmista on miehiä 87%, eikä ole mitään syytä olettaa, että näin valikoidun joukon sulkeminen ulos ei voisi vaikuttaa tulokseen (tähän joukkoonhan kuuluvat esim. ne miehet, joiden lasten äiti on eronnut heistä heidän väkivaltaisuutensa takia).

Voidaan myös kysyä, kuinka tarkkaa tietoa väkivaltaisesta käyttäytymisestä saadaan tekijältä itseltään. Väkivalta on emotionaalisesti ja eettisesti ristiriitainen aihe, ja sillä voi olla vaikutuksensa vastauksiin, vastaajienhan pitää olla ensin rehellisiä itselleen voidakseen olla rehellisiä tutkijalle. Väkivalta myös nivoutuu sukupuoli-identiteettiin miehillä ja naisilla hyvin eri tavoin, tämä vaikuttaa heidän käsitykseensä omasta väkivaltaisuudestaan ja sitä kautta vastauksiin. Tämä tutkimus on suunniteltu mittaamaan asenteita, ja käyttäytymisen mittaamiseen tarvitaan erilaisia työkaluja. Väkivalta lähisuhteissa on monimutkainen ilmiö, eikä yhdellä kysymyksellä raapaista edes pintaa.

Teknisemmin ilmaistuna voidaan sanoa, että tutkimus ei mitannut vanhempien väkivaltaista käyttäytymistä, ainoastaan sitä mitä vanhemmat sanoivat omasta käyttäytymisestään. Tuloksesta voidaan tehdä päätelmiä käyttäytmisestä vain jos voidaan olettaa sanojen ja tekojen välillä vallitsevan selkeä positiivinen korrelaatio. Tämän korrelaation voimakkuudesta ei tutkimus, eikä kukaan muukaan siihen viitannut, ole esittänyt mitään näyttöä, ei edes arviota. Itse asiassa tutkimus ei lainkaan ota kantaa siihen, kuka on väkivaltaisempi, tämä kaikki on tutkimuksen tilaajien omaa spekulaatiota.

Tutkimuksen tulokset ovat jo levinneet julkiseen keskusteluun, tiedotusvälineiden (YLE, HS, Ilta-sanomat), Blogien ja keskustelufoorumien välityksellä. Suomenkieliseen Wikipediaankin se on ehtinyt. Tutkimuksen heikoimmalla pohjalla oleva tulos, miesten ja naisten ero kuritusväkivallan käytössä, on useimmissa kirjoituksissa keskeisessä osassa, jopa otsikossa. Naisten väkivallan usein väitetään olevan "tabu" josta "ei puhuta" mutta tämän keskustelun valossa sitä on vaikea uskoa.