Valikko

Ehdokaslistojen sukupuolijakaumat

Kirjoittanut Timo Ke, 2007-03-14 23:43.

Seuraavassa on naisten osuus vaaleihin osallistuvien puolueiden ehdokkaiden joukossa (suluissa on osuus kokonaislukumäärästä). Eduskuntapuolueiden kohdalla on myös mainittu naisten osuus nykyisessä eduskuntaryhmässä.

Köyhien Asialla 70%  (7/10)
Vihreät 53%  (107/202)  71%
Sosialidemokraatit 49%  (113/230)  45%
Suomen Senioripuolue 47%  (24/51)
Vasemmistoliitto 46%  (93/208)  26%
Keskusta 44%  (103/233)  26%
Kokoomus 44%  (98/225)  36%
Ruotsalainen Kansanpuolue 44%  (33/75)  44%
Kristillisdemokraatit 39%  (73/188)  50%
Suomen Kommunistinen Puolue 32%  (55/171)
Perussuomalaiset 25%  (42/168)  0%
Liberaalit 24%  (9/38)
Itsenäisyyspuolue 21%  (10/47)
Suomen Isänmaallinen Kansanliike 20%  (1/5)
Suomen Työväenpuolue 18%  (7/39)
Suomen Kansan Sinivalkoiset 4%  (1/24)
Yhteensä 41%  (776/1914)

Vain Vihreiden ja Köyhien Asialla -puolueen listoilla on enemmän naisia kuin miehiä. Mitä se kertoo Suomen poliittisesta kulttuurista ja puolueiden sisäisistä piilorakenteista, että jopa huolimatta erityisistä toimenpiteistä naisten edustus jo ehdokastasolla on näin alhainen? Varmasti ainakin sen, että tällaisessa järjestelmässä helpoiten etenevät miehet, jotka osaavat käyttää asemaansa miehenä edukseen, sekä naiset, jotka vähiten uhkaavat miesten valtaa.

Edellä olevasta listasta voi huomata, että häntäpäätä pitävät hallussaan pienet puolueet. Nämä näyttävät myös olevan "perinnepuolueita", ne siis joko edustavat vanhoillista oikeistonationalismia tai marxismi-leninismiä. Pienistä puolueista erottuvat edukseen Köyhien Asialla ja Senioripuolue, mutta ne eivät olekaan kiinnittyneet oikeisto-vasemmisto akseliin, vaan määrittyvät edustamiensa eturyhmien mukaan.

Jos haluaa äänestäjänä vaikuttaa naisten parlamentaarisen edustuksen parantumiseen, pitää ehdokkaansa valita huolella. Suhteellisessa vaalitavassahan ääntä ei anneta pelkästään ehdokkaalle, vaan myös hänen puoluelleen. Naisehdokkaiden määrä sinänsä ei vielä merkitse kaikkea, sillä voi helposti käydä niinkin, että vaikka mies- ja naisehdokkaita on yhtä paljon, ja miehet ja naiset saavat yhtä paljon ääniä, on listan kärjessä silti vain miehiä.

Usein kuulee sanottavan: "Minä valitsen ehdokkaani hänen mielipiteidensä, en sukupuolen perusteella." Voikin kysyä, mikä merkitys on sukupuolisella vinoutumalla päätöksenteossa. Kansanedustajien työnähän on ajaa tietyn eturyhmän etuja, ja niitä ajavat yleensa parhaiten näiden ryhmien jäsenet itse. Heillä on oman elämänkokemuksensa perusteella käsitys ryhmän tarpeista ja myös ryhmän jäsenenä henkilökohtainen motivaatio saada ajamansa muutokset läpi. Kannattaa pitää mielessä, että eduskunnan alueellista edustavuutta on pidetty niin tärkeänä, että se on kiintiöity vaalijärjestelmään vaalipiirijaon avulla. Vaikka kansalaisten jako sukupuoliin on säädetty laissa, ei tätä jakoa ole katsottu niin tärkeäksi, että sukupuolten tasapuolista edustusta olisi varmistettu valtiovallan toimesta.

Myöskin se, että valintaprosessi valikoi eduskuntaan enemmän miehiä on osoitus yhteiskunnassa vallitsevista syrjivistä mekanismeista. Yksi tapa näiden mekanismien murtamiseen on se, että korjataan niiden aiheuttamat vinoutumat päättävissä elimissä.

Tässä vielä taulukko, johon on merkitty, kuinka suurtesta naisedustajavajeesta kukin edellisessä eduskunnassa istunut puolue (ja sen äänestäjäkunta) on vastuussa (Vihreiden miinusmerkkinen luku tarkoittaa, että Vihreät ovat paikanneet muiden puolueiden vajetta kolmella edustajalla):

Keskusta 13
Kokoomus 6
Vasemmistoliitto 4,5
Sosialidemokraatit 2,5
Perussuomalaiset 1,5
Ruotsalainen Kansanpuolue 0,5
Kristillisdemokraatit 0
Vihreät -3

Kirjoittanut Samovarius (ei varmistettu) Ke, 2007-07-25 15:46.

Tällä sivustolla on useaan otteeseen korostettu sitä, miten sukupuolten välinen vaihteluväli on paljon pienempi kuin sukupuolten sisäinen vaihteluväli. Kun kerran näin on, niin miksi on tärkeää laskea täikampa kädessä sitä, että tasan tarkkaan joka toinen kansanedustaja olisi nainen? Nytkö sillä sukupuolella onkin merkitys?

Sitäpaitsi, Suomessa ei ole käytössä listavaalia, kuten tekstistäsi saa käsityksen. Kunkin puolueen / vaaliliiton kannatusluvun saa kokonaisuudessaan taakseen ko. puolueen eniten ääniä saanut ehdokas. Tässä sananvaltaa tämän on vain äänestäjillä. Äänioikeutetuissa on muuten enemmän naisia kuin miehiä.

Sitäpaitsi suuren äänimäärän saanut miesehdokaskin nostaa saman puolueen vähemmän ääniä saaneen naisehdokkaan kannatuslukua.

Mutta voisihan herra myöskin kertoa sen, miten kansakuntamme hyötyisi siitä, että jokainen kansanedustajamme olisi helsinkiläinen? Ilman vaalipiirijakoa pääkaupunkiseudun väestömassa aiheuttaisi yksinkertaisesti sen, että muualta maasta saadut äänet eivät vaikuttaisi ehdokkaan kannatuslukuun juuri yhtään. Kyse ei ole demokratiaa vääristävästä ilmiöstä, vaan pikemminkin päinvastoin; estetään maaseudun äänien mitätöinti. Mutta pienikin vihjailu sukupuolikiintiöistä ei kuulu demokratiaan eikä tasa-arvo -ajatteluun millään muotoa. Tällöinhän toinen ehdokas saa etua sukupuolestaan, ja toinen haittaa. Eikös tätä vielä 1900-luvulla kutsuttu sukupuoliseksi sorroksi? Vai ihan oikeastiko sukupuoli vaikuttaa kansanedustjan pätevyyteen?

Kirjoittanut Timo To, 2007-07-26 17:55.

Vastaukset kysymyksiisi löytyvät kyllä tekstistäni, jos olisit malttanut lukea sen tarkemmin, mutta otetaan uudestaan hitaammin.

Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa sukupuolen ei pitäisi vaikuttaa henkilön mahdollisuuteen päästä kansanedustajaksi, joten ehdokkuuksien ja paikkojen pitäisi sukupuolen perusteella jakautua kuten väestössä, eli jotakuinkin tasan. Nyt näin ei ole, joten pidän sitä merkkinä siitä, että jossain kohtaa valintaprosessia vaikuttaa mekanismeja, jotka suosivat miehiä ja/tai haittaavat naisia. Olen esittänyt omana näkemyksenäni, että merkittävimmät näistä mekanismeista löytyvät puolueiden sisältä. Valta asiassa ei ole kokonaan äänestäjillä, koska puoleet suorittavat ehdokkaiden esivalinnan.

En ole sitä mieltä, että sukupuoli sinällään vaikuttaa henkilön pätevyyteen toimia kansanedustajana, mutta pidän tärkeänä sitä, että päättävät elimet ovat demografisesti edustavia. Eduskunta on siis kokonaisuutena pätevin silloin, kun siinä on eri ryhmien edustajia siinä suhteessa kuin heitä on väestössä. Eduskunnassa on toki muitakin demografisia vääristymiä kuin sukupuoli, mutta tässä kirjoituksessa rajoituin tarkastelemaan vain sitä.

En vastusta vaalipiirijakoa, koska eduskunnan on oltava myös alueellisesti edustava. Vaalipiirijako kuitenkin on kiintiöjärjestelmä, joten pidän epäjohdonmukaisena sitä, että alueellisia kiintiötä ei pidetä demokratian suhteen ongelmallisena, mutta sukupuolikiintiöitä, tai muita demografisia kiintiöitä, pidetään. En varsinaisesti kannata sukupuolikiintiöitä eduskuntaan, koska mielestäni parempi tapa korjata epäkohta olisi muuttaa puoluepolitiikkaa tasa-arvoisemmaksi. Alueellisen edustuksen suhteen ongelmat ovat sikäli erilaisia, että sen takaamiseksi kiintiöt ehkä ovat hyvä ratkaisu (toki parempiakin voi olla olemassa).

Itse asiassa olisin valmis hievaamaan koko suosituimmuuskilpailupelleilyn yli laidan ja valitsemaan kansanedustajat satunnaisesti koko väestöstä. Tämä olisi tasa-arvoista, koska kaikilla kansalaisilla olisi sama todennäköisyys tulla valituksi, ja systeemi myös ratkaisisi kaikki eduskunnan demografiset vääristymät kertaheitolla.

Kysely

T-paitoja

Tilaa nyt profeministiaiheinen t-paita! Lue lisää täältä. Tai tilaa paitasi heti käyttäen tilauskaavaketta.

Tilaa itsellesi profeministiaiheinen t-paita

White Ribbon -pinssejä

Vastaa kyselyyn ja voit voittaa itsellesi White Ribbon -pinssin.

Voita White Ribbon -pinssi

Kantamalla valkoista nauhaa osoitat, ettet hyväksy miesten naisiin kohdistamaa väkivaltaa.

Se även

Alla kan vi göra varandra ont, men kan vi sluta i tid?

Det finns 250 miljoner kvinnor i Europa. Hur svårt kan det vara att hitta några kompetenta?

Kvinnosaksförbundet Unionen är en feministisk förening grundad 1892

Tulva - En feministisk tidskrift på finska

Amnestys kampanj mot familjevåld

Uusimmat blog-merkinnät

Uusimmat kommentit

Suosittelemme