Manifesti

Jos se tapahtuisi kahden maan välillä, puhuttaisiin sodasta. Jos se olisi sairaus, puhuttaisiin epidemiasta. Jos se olisi öljyvuoto, puhuttaisiin katastrofista. Mutta se tapahtuu naisille, ja sitä tapahtuu joka päivä. Kyse on naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Kyse on seksuaalisesta ahdistelusta työpaikoilla, nuorten tyttöjen hyväksikäytöstä. Miljoonia naisia hakataan päivittäin. Naisia raiskataan omissa kodeissaan. Naisia tapetaan.

Kyse ei kuitenkaan ole sala-ampujista tai tunnistamattomista viruksista, jotka tarttuisivat vain naisiin. Kyse on miehistä. Uhkana ovat miehet. Eivät kaikki, mutta silti liian monet. On maita, joissa useimmat miehet eivät koskaan ole väkivaltaisia naisia kohtaan, mutta on myös maita, joissa miesten enemmistö pitää syntymäoikeutenaan tehdä naisille mitä tahansa, milloin tahansa.

Keitä nämä miehet ovat? He ovat eri ikäisiä, eri värisiä tavallisia miehiä eri sosiaaliryhmistä. Rikkaita miehiä ja köyhiä miehiä, miehiä pelloilla, miehiä toimistoissa, tavallisia miehiä, joiden takia naiset elävät pelon ja epäilyn maailmassa.

Monet meidän sisaristamme ja äideistämme, meidän tyttäristämme, vaimoistamme ja tyttöystävistämme eivät tunne oloaan turvalliseksi edes kotonaan. He eivät voi kävellä illalla pimeässä kauppaan pohtimatta, kuka kävelee heidän takanaan. He eivät voi avata televisiota näkemättä, miten miehet juoksevat väkivaltaista kujanjuoksuaan ja tuhoavat tieltään naisia ja toisia miehiä. Jopa naiset, jotka ovat tekemisissä herkkien ja huolehtivien miesten kanssa, eivät voi täysin luottaa miehiin. Kaikki naiset ovat vangittuina väkivallan kulttuuriin.

Miesten väkivalta naisia kohtaan ei ole poikkeavaa käyttäytymistä. Miehet ovat luoneet kulttuureja, joissa miehet käyttävät väkivaltaa toisiaan kohtaan, koska miehet on muka luotu sellaisiksi. Samoin miehet ovat luoneet kulttuureja, joissa väkivalta nähdään parhaaksi keinoksi ratkaista kansojen väliset ongelmat. Miehet ovat luoneet kulttuureja, joissa poika leimautuu nynnyksi, jos hän ei osaa tai halua tapella. Näissä kulttuureissa miehillä on sellaisia vallan muotoja ja etuoikeuksia, joista naiset eivät ikinä nauti.

Miehet ovat väkivallan ongelma, mutta White Ribbon -kampanja uskoo, että miehet voivat olla myös ratkaisu. Miesten väkivallan kohtaaminen ei vaadi vähempää kuin sitoutumista täydelliseen tasa-arvoon naisten kanssa. Miesten on myös määriteltävä uusiksi, mitä on olla mies ja miten elää miehekkäästi ilman, että joutuu todistamaan sitä nyrkeillään.

Kaikella rakkaudella, kunnioituksella ja tuella naisille, joiden kanssa jaamme elämämme:

  • Me kehoitamme miehiä kaikkialla maailmassa kantamaan valkoista nauhaa tai ripustamaan valkoisen nauhan talonsa ulko-oveen, autonsa tuulilasiin tai työpaikkansa seinälle viikon aikana marraskuun puolenvälin ja joulukuun 6. päivän välisenä aikana. Valkoisen nauhan käyttäminen on miehen julkinen lupaus, ettei hän koskaan syyllisty, hyväksy tai vaikene naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Valkoinen nauha on symbolinen kehoitus kaikille väkivaltaisille miehille laskea nyrkkinsä alas sodassa sisariamme vastaan.
  • Me pyydämme ammattiliittoja ja -yhdistyksiä, opiskelijaryhmiä, liike-elämää, uskonnollisia liikkeitä, mediaa, ei-hallinnollisia ja hallinnollisia organisaatioita tekemään tästä ykkösasian.
  • Me kehoitamme hallitusta säätämään lakeja naisiin kohdistuvan väkivallan kaikkien muotojen estämiseksi ja rahoittamaan toimintaa, joka tukee väkivallasta eloonjääneitä, kuten naisten turvataloja ja raiskattujen kriisikeskuksia, sekä tukemaan väkivaltaisille miehille suunnattuja auttamismuotoja.
  • Me kehoitamme aloittamaan miesten väkivaltaa käsittelevän koulutusohjelman kouluissa ja työpaikoilla, poliisi- ja oikeuslaitoksessa.
  • Me uskomme, että tyttöjen ja naisten kunnioittaminen sekä miesten ja naisten tasa-arvo ovat väkivallan lopettamisen ehtoina.

Sota on jatkunut kauan, epidemia on levinnyt laajalle, tuhot ovat suuret, mutta yhdistämällä voimamme ja rakkautemme naisten kanssa me kykenemme luopumaan väkivallasta.

Tämä on alkuperäinen White Ribbon -manifesti, marraskuulta 1991, Michael Kaufmanin päivittämänä ja uudelleenkirjoittamana ja International Outreach Committeen (IOC) hyväskymänä tarkoituksena tehdä siitä laajempialainen ja yhdistävä manifesti jonka White Ribbon -kampanjat ympäri maailmaa voivat käyttää. Käännös: Arto Jokinen.